Tekstit

Totuuden hetki

Vuosi sitten päätin, että vuonna 2018 kiristän kukkaronnyörejä oikein kunnolla ja alan säästää kaikessa mahdollisessa. Taustalla oli persaukisuuden lisäksi perintömökin tarvitsema remontti, josta tiesin koituvan noin 2000-300 euron kustannukset. Ei ihan pikkusumma kenenkään arjessa. Onnistuinko? Kyllä ja en. Kyllä siinä mielessä, että sain saunaremontin maksettua ilman lisävelan ottoa ja silti arjen pyöritettyä normaalisti. Vuoden 2018 menot ovat kirjanpitoni mukaan olleet 6078,86 euroa pienemmät kuin vuonna 2017. Olen säästänyt nuukailemalla siis yli 6000 euroa riihikuivaa rahaa ja sen lisäksi maksanut mökkiremontin. Tulot eivät ole kasvaneet, vaan itse asiassa tienasin tänä vuonna kirjanpitoni mukaan vähemmän kuin viime vuonna. Syy on se, että viime vuonna sain työpaikan vaihdon yhteydessä lomarahoja, jotka lihottivat palkkapussiani hieman. Parhaita oivalluksiani kuluneena vuonna oli ehdottomasti kuntosalijäsenyyden (59e/kk) lopettaminen. Sen maksamisessa ei ollut enää mitään jär...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Elämältä kaiken sain

Syksy on edennyt sysipimeään marraskuuhun. Aamulla pyöräilen hämärän rajamailla töihin, iltapäivällä poljen säkkipimeässä löytämään hiekkaisen lapsen päiväkodin pihalta. Päivällä valoa irtoaa lähinnä kelmeässä loisteputkessa. Työhuoneen ikkunasta aukeavan maiseman väriläiskän virkaa toimittaa tihkusateessa murjottavien havupuiden rivistö. Miksei marraskuulle ole kehitetty omaa jaksuhaleja jakelevaa valkopartaansa tai edes kunnon likööritäytesuklaalla ladattua luukkukalenteria? Päätin alkusyksystä nostaa nuukailuprojektini uudelle tasolle. Mielessäni näin setelitukkujen tuuhentuvan syksyn mittaan sellaisiin mittoihin, jossa olisi miellyttävää hieman höllätä kukkaroa jouluvalmisteluiden ja -lahjojen alttarille. Alku olikin lupaava: pyöräilin työmatkat ja välttelin bussilippujen ostamista. Uusia työvaatteita en ostellut sen suureellisemmin, mitä nyt kuolasin näpsäköiden farkkujen perään netissä mutta tyhjensin orjallisesti ostoskorin aina ennen kassalle siirtymistä. Sitten elämä iski ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitäs maksoit!

Maksamme tavaroista ja palveluista ylihintaa. Tämä valkeni minulle edellisen kirjoitukseni jälkeen ryhdyttyäni perumaan lehtitilauksiani. Tajusin nimittäin olevani (ja olleeni jo vuosia) täydellinen idiootti. Olen tilannut kallista viikkolehteä noin 15 vuoden ajan yhtä mittaa jatkuvana tilauksena nykyrahassa laskettuna noin 300€ vuosihintaan. Kyseisen lehden julkaisija mainostaa jatkuvaa tilausta jotenkin niin, että jatkuva tilaus on kaikkein edullisin tapa tilata lehteä. Tämä siis ilmeisesti verrattuna siihen, että ostaisi lehteä irtonumeroina lehtipisteistä tai tilaisi määräaikaisena tilauksena. No, peruutettuani tilauksen (mikä kävi kätevästi verkossa) sain luonnollisesti asiaankuuluvat vahvistusviestit sähköpostiini ja onnittelin itseäni tyytyväisenä, joskin hieman haikeana. Vuosien yhteinen taival lehteni kanssa olisi päättymässä. Sitten lehden päätoimittajan nimissä sain tarjoussähköpostin, jossa maaniteltiin palaamaan takaisin tilaajaksi. Kävi ilmi, että lehtensä peruvalle a...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kill Your Darlings

Katselin kesäloman jälkeisiä tilitietojani ja totuus iski vasten kasvoja. Alkuvuoden nuukailu on sujunut surkeasti. Oikeastaan ei voi edes puhua mistään nuukailusta. Olen ostanut vaatteita ja lehtiä melkein entiseen malliin. Lomareissut ja -kahvittelut maksoin luotolla. Tili puikkasi kovimmilla helteillä hetken jopa miinuksella. Rahankäyttöni on rehellisesti sanottuna lähes samaa tasoa kuin kenellä tahansa pikavipeillä bilettävällä teinillä. Sillä sitähän luotolla maksaminen on, omanlaistaan pikavippeilyä.  Turha siis paljoa täällä yrittää jeesustella tai jakaa mitään 'rahankäyttövinkkejä', ennen kuin oma pesä on taas siivottu puhtaaksi.  Loman jälkeen alkoi arki. Isolla A:lla. Ryhdyin vetämään yhteen koko alkuvuoden ostoksiani (tämän onneksi mahdollistaa Danske Bankin verkkosovellus. Kerrankin pankilla on jokin palvelu, mistä on oikeasti hyötyä...) Sitten vain kynä ja paperia viereen ja ynnäilemään yhteen erilaisia huonoja tottumuksiani.  Sitten alkoi punakynä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rahaa kuin roskaa?

Kuten edellä totesin, olen syynännyt rahankäyttöäni juhannuspyhien ratoksi. Seuraavaksi kerron, miksi on tärkeää tarkkailla rahankäyttöään jatkuvasti ja olla itselleen rehellinen. Olen mielestäni tosissani yrittänyt vähentää turhaa kulutusta kuluneena vuonna. Kuitenkin kuluneen vuosipuolikkaan analyysi paljastaa jotain aivan muuta. Olen tuhlannut kuin apina! Esimerkiksi otin vuoden alusta tilitapahtumat alaotsikolla "harrastukset ja vapaa-aika". Tähän kategoriaan kuuluvat salimaksut, lehtitilaukset, Veikkaus-pelit, kirjakauppaostokset sekä kahvila- ja ravintolakäynnit. Näihin todella "tarpeellisiin" huvituksiin olen 6kk aikana upottanut 1480 euroa. Kyllä. Että se siitä "nuukailusta", tekisi mieleni sanoa. Mutta toisaalta: en olisi Nuuka mutsi, ellen heti ryhtyisi toimeen huomatessani budjettini vuotavan pahemman kerran. Ryhdyin välittömästi toimeen: peruin minulle todella rakkaan Hesarin viikonlopputilauksen ja päätin tyytyä jatkossa pelkkään digil...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Saiturin juhannus

Olen jälleen kerran käyttänyt juhlapyhän hyödykseni ja pysähtynyt tutkimaan kuluneen vuosipuolikkaan kustannusrakennetta. Riemukseni löysin puuhaan oivan matkaoppaan eli Timo Astikaisen teoksen nimeltä Miten elää ilman rahaa (Into kustannus 2015). Astikaisen lähtökohta on elämä kokonaan nollabudjetilla rahatalouden rakenteiden ulkopuolella, mutta teos tarjosi mahtavia säästövinkkejä myös oravanpyörässä tiukasti köröttävän perheenäidin näkökulmasta. Aloin Astikaisen teoksen myötä pohtia, mitkä asiat arjessa olisi mahdollista toteuttaa rahatalouden ulkopuolella. Onko pakko tilata maksullisia lehtiä kotiin, kun kotikunnassamme on toimiva kirjastokin (josta maksan kertaalleen jo verojen muodossa)? Onko pakko harrastaa liikuntaa kuukausimaksullisella kuntosalilla (joka sinänsä on edullinen jumppien ja salitreenin kustantaessa 49 euroa kuukaudessa)? Onko lapsen pakko harrastaa maksullisia asioita? Maksullisuus on mahtava juttu esimerkiksi liikuntapalveluissa siitä näkökulmasta, että ammatt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hyötyä vai hukkaa?

Koen syyllisyyttä valtaosan hereilläoloajastani. Syyllisyys on kelpo ystävä silloin, kun se ohjaa toimimaan moraalisesti kestävällä tavalla, mutta minun kokemallani syyllisyydellä ei ole enää mitään tekemistä arjen realiteettien kanssa. Ilmeisimmillään syyllisyyden tunto iskee poistuessani päiväkodin portilta työpaikkaa kohti. Työmatka on oivaa aikaa pohtia kaikkia traumoja, joita lapsi saa ammattimaisesta varhaiskasvatuksesta. Mikäli hoitaisin lastani kotona, kokisin syyllisyyttä siitä ettei hän ole ammattimaisen varhaiskasvatuksen piirissä tapaamassa ikätovereitaan. Olen kokenut lisäksi syyllisyyttä mm. siitä, etten koliikin vuoksi jaksanut viedä lasta vauvauintiin tai käydä enempää äiti-vauva -jumpissa. Kotiin lähdön hetkellä taas koen syyllisyyttä kaikista tekemättömistä töistäni. Mikään ei riitä. Syyllistyn lyhyiden automatkojen ajamisesta, koska kaikki lyhyet matkat tulisi taittaa pyörällä tai jalan. Pitkistä automatkoista vasta syyllistynkin, niitähän ei pitäisi tehdä ollenk...
Lähetä kommentti
Lue lisää