Nuuka Mutsi

Maksamme tavaroista ja palveluista ylihintaa. Tämä valkeni minulle edellisen kirjoitukseni jälkeen ryhdyttyäni perumaan lehtitilauksiani. Tajusin nimittäin olevani (ja olleeni jo vuosia) täydellinen idiootti. Olen tilannut kallista viikkolehteä noin 15 vuoden ajan yhtä mittaa jatkuvana tilauksena nykyrahassa laskettuna noin 300€ vuosihintaan. Kyseisen lehden julkaisija mainostaa jatkuvaa tilausta jotenkin niin, että jatkuva tilaus on kaikkein edullisin tapa tilata lehteä. Tämä siis ilmeisesti verrattuna siihen, että ostaisi lehteä irtonumeroina lehtipisteistä tai tilaisi määräaikaisena tilauksena. No, peruutettuani tilauksen (mikä kävi kätevästi verkossa) sain luonnollisesti asiaankuuluvat vahvistusviestit sähköpostiini ja onnittelin itseäni tyytyväisenä, joskin hieman haikeana. Vuosien yhteinen taival lehteni kanssa olisi päättymässä. Sitten lehden päätoimittajan nimissä sain tarjoussähköpostin, jossa maaniteltiin palaamaan takaisin tilaajaksi. Kävi ilmi, että lehtensä peruvalle a...

Katselin kesäloman jälkeisiä tilitietojani ja totuus iski vasten kasvoja. Alkuvuoden nuukailu on sujunut surkeasti. Oikeastaan ei voi edes puhua mistään nuukailusta. Olen ostanut vaatteita ja lehtiä melkein entiseen malliin. Lomareissut ja -kahvittelut maksoin luotolla. Tili puikkasi kovimmilla helteillä hetken jopa miinuksella. Rahankäyttöni on rehellisesti sanottuna lähes samaa tasoa kuin kenellä tahansa pikavipeillä bilettävällä teinillä. Sillä sitähän luotolla maksaminen on, omanlaistaan pikavippeilyä.  Turha siis paljoa täällä yrittää jeesustella tai jakaa mitään 'rahankäyttövinkkejä', ennen kuin oma pesä on taas siivottu puhtaaksi.  Loman jälkeen alkoi arki. Isolla A:lla. Ryhdyin vetämään yhteen koko alkuvuoden ostoksiani (tämän onneksi mahdollistaa Danske Bankin verkkosovellus. Kerrankin pankilla on jokin palvelu, mistä on oikeasti hyötyä...) Sitten vain kynä ja paperia viereen ja ynnäilemään yhteen erilaisia huonoja tottumuksiani.  Sitten alkoi punakynä...