Kill Your Darlings

Katselin kesäloman jälkeisiä tilitietojani ja totuus iski vasten kasvoja. Alkuvuoden nuukailu on sujunut surkeasti. Oikeastaan ei voi edes puhua mistään nuukailusta. Olen ostanut vaatteita ja lehtiä melkein entiseen malliin. Lomareissut ja -kahvittelut maksoin luotolla. Tili puikkasi kovimmilla helteillä hetken jopa miinuksella. Rahankäyttöni on rehellisesti sanottuna lähes samaa tasoa kuin kenellä tahansa pikavipeillä bilettävällä teinillä. Sillä sitähän luotolla maksaminen on, omanlaistaan pikavippeilyä. 

Turha siis paljoa täällä yrittää jeesustella tai jakaa mitään 'rahankäyttövinkkejä', ennen kuin oma pesä on taas siivottu puhtaaksi. 

Loman jälkeen alkoi arki. Isolla A:lla. Ryhdyin vetämään yhteen koko alkuvuoden ostoksiani (tämän onneksi mahdollistaa Danske Bankin verkkosovellus. Kerrankin pankilla on jokin palvelu, mistä on oikeasti hyötyä...) Sitten vain kynä ja paperia viereen ja ynnäilemään yhteen erilaisia huonoja tottumuksiani. 

Sitten alkoi punakynä viuhua. Rakastakin rakkaampi Suomen Kuvalehden tilaus saa nyt mennä (n. 250€/vuosi), samoin salijäsenyys (49€/kk eli 588€/vuosi). Paperihesarin peruin jo aiemmin. Lehtiin ja kirjoihin on mennyt alkuvuodesta pöyristyttävät 756€ alkuvuoden aikana! Summasta on iso osa (400€) Hesarin tilausta, jonka maksoin juuri vuodeksi eteenpäin. 

Salimaksua olen perustellut itselleni milloin milläkin tavalla. Totta on, että rakastan kuntokeskuksessa treenaamista ja menen sinne, kun pääsen. Fakta on kuitenkin se, että pääsen liian harvoin, jotta jäsenyydestä kannattaisi maksaa. Sen sijaan kodin vierestä alkaa mahtavat lenkkimaastot, pyöräilen työmatkat ja lisäksi voin käydä lähisalin jumpissa myös kertamaksulla 10€ kerta. Lisäksi työpaikallani on kuntosali, joten siellä onnistuu lihaskuntotreeni sellaisina aamuina, jolloin ei tarvitse viedä lasta hoitoon. Kuntosalijäsenyys on siis vain mieliteko, sillä liikkua voin muutoinkin. Omistan mm. crosstrainerin ja kahvakuulan, joilla saan jo loistavan treenin aikaan kotona. 

En aio kaunistella prosessiani millään. Tuntuu pahalta luopua asioista, joista tykkää paljon ja joihin on tottunut. Ei ole kuitenkaan muita teitä karsia kuluja kuin luopua kivoistakin asioista. Yritän lohduttautua sillä, että nyt minulla jää oikeasti melko tavalla rahaa säästöön. Lisäksi suoraveloituksista luopuminen tekee eri tavalla vapaaksi kuin se, että näkee jokakuisen veloituksen katoavan tililtään tietäen, ettei pääse esim. salille viikkoon tai kahteen. Miksi sellaisesta kannattaisi maksaa? 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lottovoitto

Löysin sattumalta kirjahyllystä mieheni kanssa laatimani listan asioista, joita haluaisimme tehdä mikäli voittaisimme lotossa. Olemme aina olleet vakuuttuneita siitä, että isompi rahapelivoitto osuu vielä joskus kohdalle, joten laadimme listan joskus ensimmäistä yhteistä asuntoamme ostaessamme. Katsoimme mieheni kanssa nyt useamman vuoden ja parin asunnon jälkeen listaa uusin silmin, ja kaikki siihen kirjatut haaveet tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Lista tarjosi myös kiinnostavan perspektiivin vuosien takaiseen aikaan, jolloin laitoimme kaiken liikenevän käteisen kiinni yhteiseen asuntoon ja irtaimistoon luottaen siihen, että elämä kantaa. Unelmoinnin ja suunnitelmien tekemisen tärkeys nousi esiin siinä vaiheessa, kun huomasimme miehen kanssa jo toteuttaneemme tavalla tai toisella monia listalle kirjoittamiamme haaveita. (Olemme myös aika jalat maassa -tyyppejä. Listalle ovat päässeet omakotitalon ja kultaisen noutajan lisäksi mm. uudet talvikengät sekä talviulkoilupuvut molemmi...
Lue lisää

Rahaa kuin roskaa?

Kuten edellä totesin, olen syynännyt rahankäyttöäni juhannuspyhien ratoksi. Seuraavaksi kerron, miksi on tärkeää tarkkailla rahankäyttöään jatkuvasti ja olla itselleen rehellinen. Olen mielestäni tosissani yrittänyt vähentää turhaa kulutusta kuluneena vuonna. Kuitenkin kuluneen vuosipuolikkaan analyysi paljastaa jotain aivan muuta. Olen tuhlannut kuin apina! Esimerkiksi otin vuoden alusta tilitapahtumat alaotsikolla "harrastukset ja vapaa-aika". Tähän kategoriaan kuuluvat salimaksut, lehtitilaukset, Veikkaus-pelit, kirjakauppaostokset sekä kahvila- ja ravintolakäynnit. Näihin todella "tarpeellisiin" huvituksiin olen 6kk aikana upottanut 1480 euroa. Kyllä. Että se siitä "nuukailusta", tekisi mieleni sanoa. Mutta toisaalta: en olisi Nuuka mutsi, ellen heti ryhtyisi toimeen huomatessani budjettini vuotavan pahemman kerran. Ryhdyin välittömästi toimeen: peruin minulle todella rakkaan Hesarin viikonlopputilauksen ja päätin tyytyä jatkossa pelkkään digil...
Lue lisää

Totuuden hetki

Vuosi sitten päätin, että vuonna 2018 kiristän kukkaronnyörejä oikein kunnolla ja alan säästää kaikessa mahdollisessa. Taustalla oli persaukisuuden lisäksi perintömökin tarvitsema remontti, josta tiesin koituvan noin 2000-300 euron kustannukset. Ei ihan pikkusumma kenenkään arjessa. Onnistuinko? Kyllä ja en. Kyllä siinä mielessä, että sain saunaremontin maksettua ilman lisävelan ottoa ja silti arjen pyöritettyä normaalisti. Vuoden 2018 menot ovat kirjanpitoni mukaan olleet 6078,86 euroa pienemmät kuin vuonna 2017. Olen säästänyt nuukailemalla siis yli 6000 euroa riihikuivaa rahaa ja sen lisäksi maksanut mökkiremontin. Tulot eivät ole kasvaneet, vaan itse asiassa tienasin tänä vuonna kirjanpitoni mukaan vähemmän kuin viime vuonna. Syy on se, että viime vuonna sain työpaikan vaihdon yhteydessä lomarahoja, jotka lihottivat palkkapussiani hieman. Parhaita oivalluksiani kuluneena vuonna oli ehdottomasti kuntosalijäsenyyden (59e/kk) lopettaminen. Sen maksamisessa ei ollut enää mitään jär...
Lue lisää