Nuuka Mutsi

Vuosittainen loppuvuoden rituaalini on käydä läpi tilitapahtumia tiheällä kammalla ja perata rahankäyttöäni kuluneen vuoden ajalta. Samalla on helppoa kerätä kuitteja talteen veroilmoituksen tekoa varten (tulossa taas toukokuussa!) ja suunnitella tulevan vuoden hankintoja. Kysymyksessä on periaatteessa iloinen perhetapahtuma, joka toisaalta myös pakottaa katsomaan peiliin ja kohtaamaan omat varjopuolensa. Rahankäyttömme perustuu paljolti uskomuksiin itsestämme rahankäyttäjinä. Faktojen kanssa tällä mielikuvallamme ei ole välttämättä paljoakaan tekemistä. Voimme esimerkiksi uskotella itsellemme, että käytämme rahaa vain pakollisiin menoihin, mutta emme tunnusta edes itsellemme että nämä 'pakolliset' menot käsittävät pääosin viinaa, pornoa ja tupakkatuotteita. Itse pidän ylpeytenäni sitä, että en opiskeluaikoihin verrattuna juurikaan käytä rahaa ulkona syömiseen ja kahvitteluun, koska nykyisessä elämäntilanteessa siihen ei ole varaa eikä oikeastaan mitään järkevää syytäkään. He...

Löysin sattumalta kirjahyllystä mieheni kanssa laatimani listan asioista, joita haluaisimme tehdä mikäli voittaisimme lotossa. Olemme aina olleet vakuuttuneita siitä, että isompi rahapelivoitto osuu vielä joskus kohdalle, joten laadimme listan joskus ensimmäistä yhteistä asuntoamme ostaessamme. Katsoimme mieheni kanssa nyt useamman vuoden ja parin asunnon jälkeen listaa uusin silmin, ja kaikki siihen kirjatut haaveet tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Lista tarjosi myös kiinnostavan perspektiivin vuosien takaiseen aikaan, jolloin laitoimme kaiken liikenevän käteisen kiinni yhteiseen asuntoon ja irtaimistoon luottaen siihen, että elämä kantaa. Unelmoinnin ja suunnitelmien tekemisen tärkeys nousi esiin siinä vaiheessa, kun huomasimme miehen kanssa jo toteuttaneemme tavalla tai toisella monia listalle kirjoittamiamme haaveita. (Olemme myös aika jalat maassa -tyyppejä. Listalle ovat päässeet omakotitalon ja kultaisen noutajan lisäksi mm. uudet talvikengät sekä talviulkoilupuvut molemmi...

Itselleni joulu on vuoden kohokohta. On ihanaa muistaa ystäviä ja perhettä lahjoin ja herkkutarjoiluin. Valitettavasti joulu on aikaa, jolloin itselläni ja monella muullakin kuukauden käyttöbudjetti helposti ylittyy naurettavan paljon. Monessa perheessä joulua vietetään velaksi, ja tammikuu kieriskellään kireissä tunnelmissa taloudellista krapulaa potien. Miten joulua voisi viettää omalle kukkarolle sopivalla tavalla niin, ettei vuosi alkaisi itkulla ja hammasten kiristyksellä? Keräsin alle 5+1 omaa jouluista nuukailuideaani ja haastan Sinut keksimään lisää :) 1.  Keskeisintä on miettiä, kenelle juhlaa teet ja millainen on Sinun ja perheesi näköinen joulu. Älä vilkuile liikaa muiden jouluvalmisteluihin tai vertaile itseäsi muihin.  Mieti, mistä olet valmis tinkimään ja jätä se ostamatta. Esimerkiksi meille ei tule tänäkään vuonna joulukuusta (sisälle), koska se tuntuu rahan tuhlaukselta. Lapseni alkoi jo kysellä kuusen perään, mutta lapselle voi kertoa oman perheen joulura...

Nuukailun aloittaminen on yhtä vaikeaa kuin laihduttamiseen ryhtyminen. Ensin tulee tekemisen vimma, ja päättää laittaa toimeksi oikein urakalla. Juuri kun on päättänyt olla ostamatta kerta kaikkiaan mitään, tapahtuu jotakin yllättävää. Tulee pakottava tarve hankkia esimerkiksi uusi kodinkone hajonneen tilalle, tai käydä lääkärissä ja ostaa lääkkeitä. Tai sitten tulee joulu, ja kaikkeen pieneen hupeneekin yllättävän paljon rahaa. Hyvät aikeet valuvat hiekkaan, ja rahat tuntuvat haihtuvan taivaan tuuliin. Mitä silloin pitäisi tehdä? Kaikki on pilalla! Nuukailuun pätevät samat lainalaisuudet kuin muihinkin elämäntapamuutoksiin. Vaikka menisi mönkään oikein urakalla, ei kannata antaa periksi. Jo se, että on kiinnittänyt huomiota rahankäyttöön ja päättänyt aloittaa säästämisen, auttaa hillitsemään esimerkiksi ylenpalttista velkaantumista. Myös laihduttamisessa pitäisi osata nähdä sekin hyvä, mikä koituu painonnousun pysähtymisestä. Painon tai tilin saldon junnaaminen paikallaan on hyvä a...

Itsenäisyyspäivän aamuna keitin ison kattilallisen puuroa koko perheelle. Puolet siitä jäi tähteeksi, ja kysäisin anopilta miten voisin hyödyntää ylijääneen puuron. Anoppi suositteli tekemään rieskan. Tuumasta toimeen. Sotkin puurokattilaan hiivaa, jauhoja, kananmunan, suolaa, juustoraastetta sekä vettä ja jätin koko komeuden kohoamaan. Anoppi ehdotti kumoamaan taikinan johonkin vuokaan, ja suositteli paistamaan noin tunnin 200 asteessa. Lopputulos oli hirveä. Maistoin hieman, mutta taikina oli joko jäänyt raa'aksi sisältä pitkästä paistoajasta huolimatta, tai taikinan ainesten suhteet olivat menneet pieleen. Tekele lensi bioroskikseen. Rieska on nuukailun aatelia. Rieska mahdollistaa milloin minkäkin hävikkiruoan jatkokäsittelyn muotoon, joka ainakin lapsiperheessä tekee yleensä kauppansa. Rieskalla voi korvata kallista leipää ja samalla säästää ruokahävikin määrää. Kotitalouksissa ruokaa lentää roskiin paitsi maapallon kantokyvyn, myös kotitalouksien maksukyvyn kannalta huo...