Elämältä kaiken sain
Syksy on edennyt sysipimeään marraskuuhun. Aamulla pyöräilen hämärän rajamailla töihin, iltapäivällä poljen säkkipimeässä löytämään hiekkaisen lapsen päiväkodin pihalta. Päivällä valoa irtoaa lähinnä kelmeässä loisteputkessa. Työhuoneen ikkunasta aukeavan maiseman väriläiskän virkaa toimittaa tihkusateessa murjottavien havupuiden rivistö. Miksei marraskuulle ole kehitetty omaa jaksuhaleja jakelevaa valkopartaansa tai edes kunnon likööritäytesuklaalla ladattua luukkukalenteria? Päätin alkusyksystä nostaa nuukailuprojektini uudelle tasolle. Mielessäni näin setelitukkujen tuuhentuvan syksyn mittaan sellaisiin mittoihin, jossa olisi miellyttävää hieman höllätä kukkaroa jouluvalmisteluiden ja -lahjojen alttarille. Alku olikin lupaava: pyöräilin työmatkat ja välttelin bussilippujen ostamista. Uusia työvaatteita en ostellut sen suureellisemmin, mitä nyt kuolasin näpsäköiden farkkujen perään netissä mutta tyhjensin orjallisesti ostoskorin aina ennen kassalle siirtymistä. Sitten elämä iski ...