Totuuden hetki
Vuosi sitten päätin, että vuonna 2018 kiristän kukkaronnyörejä oikein kunnolla ja alan säästää kaikessa mahdollisessa. Taustalla oli persaukisuuden lisäksi perintömökin tarvitsema remontti, josta tiesin koituvan noin 2000-300 euron kustannukset. Ei ihan pikkusumma kenenkään arjessa.
Onnistuinko? Kyllä ja en. Kyllä siinä mielessä, että sain saunaremontin maksettua ilman lisävelan ottoa ja silti arjen pyöritettyä normaalisti. Vuoden 2018 menot ovat kirjanpitoni mukaan olleet 6078,86 euroa pienemmät kuin vuonna 2017. Olen säästänyt nuukailemalla siis yli 6000 euroa riihikuivaa rahaa ja sen lisäksi maksanut mökkiremontin. Tulot eivät ole kasvaneet, vaan itse asiassa tienasin tänä vuonna kirjanpitoni mukaan vähemmän kuin viime vuonna. Syy on se, että viime vuonna sain työpaikan vaihdon yhteydessä lomarahoja, jotka lihottivat palkkapussiani hieman.
Parhaita oivalluksiani kuluneena vuonna oli ehdottomasti kuntosalijäsenyyden (59e/kk) lopettaminen. Sen maksamisessa ei ollut enää mitään järkeä ottaen huomioon, miten harvoin pääsin sinne. Sen sijaan ostin kävelysauvat (14,95e) ja pyysin naapurin rouvaa mukaan lähimetsään sivakoimaan. Niillä reissuilla on parannettu omat ja lähipiirin asiat sekä hylätty aimo annos vapaita radikaaleja metsän henkien hoitoon. Oivalsin, että metsässä ei ikinä vituta eikä soi väärä musiikki. Metsä on aina kaunis, lohdullinen ja hoitava.
Keväällä voisin ostaa uudet juoksulenkkarit ja ryhtyä polkujuoksijaksi.
Olen myös jumpannut kotona yhdessä lapsen kanssa, minkä olen kokenut meidän perheellemme mielekkäämmäksi kuin kuntosalin ja lapsiparkin käytön (kuitenkaan syyllistämättä niitä, jotka käyttävät salien lapsiparkkeja, ne ovat nerokkaita paikkoja ja monet lapset todella viihtyvät niissä). Lapsi sai joululahjaksi eläinjoogakortit, joten kotijumppailu varmasti jatkuu entistä värikkäämmissä ja luovemmissa merkeissä.
Mutta ei tämä nuukailu pelkkää onnistumisten juhlaa ollut. Huomasin, miten kiinni olen omissa kulutustottumuksissani, ja miten vaikeaa on esimerkiksi tinkiä ruokaostoksissa tutuista ja turvallisista raaka-aineista. Pääsin ruokamenojen suhteen vasta syksyllä kunnon nuukailun makuun, kun ryhdyin toden teolla vähentämään ostetun ruoan määrää ja pienentämään samalla ruokahävikkiä. Marraskuu oli ensimmäinen kuukausi, jolloin käytännössä alitin ruoka- ja päivittäistavarabudjetin (600e/kk).
Onnistumiset 2018:
*Paperihesarin peruuttaminen ja siirtyminen digilehden lukijaksi (säästö n. 200e/vuosi)
*netin, puhelimen ja Kuvalehden hintojen kilpailuttaminen (säästö n.200e)
*kuntosalijäsenyyden lopettaminen (säästö 708e/vuosi)
Pahimmat lipsahdukset vuonna 2018:
* Lehdet & kirjat 1330,27 e
* Vaatteet n. 600e (omat ja lapsen vaatteet)
* Urheilu 491,90 e (salijäsenyys kesään 2018 saakka sekä urheiluvälineet, mm. kävelysauvat, lenkkikengät ym.)
Vuoden 2019 talousennusteeni sisältää menopuolella kustannukset erikoistumiskoulutuksesta (yht- 3500e) sekä tulopuolella 3% palkankorotus. Kuten tämän vuoden tilinpäätöksestä huomataan, kulupuolella on varaa karsia edelleen.
Onnistuinko? Kyllä ja en. Kyllä siinä mielessä, että sain saunaremontin maksettua ilman lisävelan ottoa ja silti arjen pyöritettyä normaalisti. Vuoden 2018 menot ovat kirjanpitoni mukaan olleet 6078,86 euroa pienemmät kuin vuonna 2017. Olen säästänyt nuukailemalla siis yli 6000 euroa riihikuivaa rahaa ja sen lisäksi maksanut mökkiremontin. Tulot eivät ole kasvaneet, vaan itse asiassa tienasin tänä vuonna kirjanpitoni mukaan vähemmän kuin viime vuonna. Syy on se, että viime vuonna sain työpaikan vaihdon yhteydessä lomarahoja, jotka lihottivat palkkapussiani hieman.
Parhaita oivalluksiani kuluneena vuonna oli ehdottomasti kuntosalijäsenyyden (59e/kk) lopettaminen. Sen maksamisessa ei ollut enää mitään järkeä ottaen huomioon, miten harvoin pääsin sinne. Sen sijaan ostin kävelysauvat (14,95e) ja pyysin naapurin rouvaa mukaan lähimetsään sivakoimaan. Niillä reissuilla on parannettu omat ja lähipiirin asiat sekä hylätty aimo annos vapaita radikaaleja metsän henkien hoitoon. Oivalsin, että metsässä ei ikinä vituta eikä soi väärä musiikki. Metsä on aina kaunis, lohdullinen ja hoitava.
Keväällä voisin ostaa uudet juoksulenkkarit ja ryhtyä polkujuoksijaksi.
Olen myös jumpannut kotona yhdessä lapsen kanssa, minkä olen kokenut meidän perheellemme mielekkäämmäksi kuin kuntosalin ja lapsiparkin käytön (kuitenkaan syyllistämättä niitä, jotka käyttävät salien lapsiparkkeja, ne ovat nerokkaita paikkoja ja monet lapset todella viihtyvät niissä). Lapsi sai joululahjaksi eläinjoogakortit, joten kotijumppailu varmasti jatkuu entistä värikkäämmissä ja luovemmissa merkeissä.
Mutta ei tämä nuukailu pelkkää onnistumisten juhlaa ollut. Huomasin, miten kiinni olen omissa kulutustottumuksissani, ja miten vaikeaa on esimerkiksi tinkiä ruokaostoksissa tutuista ja turvallisista raaka-aineista. Pääsin ruokamenojen suhteen vasta syksyllä kunnon nuukailun makuun, kun ryhdyin toden teolla vähentämään ostetun ruoan määrää ja pienentämään samalla ruokahävikkiä. Marraskuu oli ensimmäinen kuukausi, jolloin käytännössä alitin ruoka- ja päivittäistavarabudjetin (600e/kk).
Onnistumiset 2018:
*Paperihesarin peruuttaminen ja siirtyminen digilehden lukijaksi (säästö n. 200e/vuosi)
*netin, puhelimen ja Kuvalehden hintojen kilpailuttaminen (säästö n.200e)
*kuntosalijäsenyyden lopettaminen (säästö 708e/vuosi)
Pahimmat lipsahdukset vuonna 2018:
* Lehdet & kirjat 1330,27 e
* Vaatteet n. 600e (omat ja lapsen vaatteet)
* Urheilu 491,90 e (salijäsenyys kesään 2018 saakka sekä urheiluvälineet, mm. kävelysauvat, lenkkikengät ym.)
Vuoden 2019 talousennusteeni sisältää menopuolella kustannukset erikoistumiskoulutuksesta (yht- 3500e) sekä tulopuolella 3% palkankorotus. Kuten tämän vuoden tilinpäätöksestä huomataan, kulupuolella on varaa karsia edelleen.
Kommentit
Lähetä kommentti