Nuuka Mutsi

Työnantaja teetti yhteistyössä HSL:n kanssa mainion kyselyn. Sen tarkoituksena oli selvittää mahdollisia kehitysehdotuksia työmatkojen ja työasiamatkojen taittamiseen, mutta myös tarjota työntekijälle ajantasaista tietoa hänen työmatkatottumuksistaan. Minähän en ole missään määrin yksityisautoilun vastustaja, mutta inhoan ajamista enkä mielelläni aja autoa kuin pakon edessä. Lisäksi asumme kätevien yhteyksen päässä, joten pääsemme kätevästi eri paikkoihin kävellen, pyörällä tai bussilla. Huhtikuussa kelien seljettyä aloin pyöräillä työmatkoja. Ostimme lapselle pyörän perään kytkettävän peräkärryn, jolla matkanteko luistaa ja jonka ansiosta pystyn kuljettamaan sekä reppua, ostoksia sekä lasta pyörällä. Ehkä nerokkain keksintö sitten suklaan keksimisen! Tähän karavaaniin saa mittavasti enemmän tavaraa ladattua kuin perinteiseen lastenistuin + tavarakori -viritykseen. Parasta pyöräilyssä on se, että saan raitista ilmaa heti aamusta ja aloitan työpäivän seitinohuessa endorfiinipöllys...

Vein eilen kassikaupalla roskia jätekatokseen ja pohdin kulutustottumuksiamme. Mistä tätä roskaa oikein tulee? Järkyttävintä oli huomata, että kaikista hävikkiseurannasta huolimatta meillä menee edelleen jonkin verran ruokaa roskiin. Tai ollaan rehellisiä: sitä menee aivan älyttömiä määriä. Olemme pieni perhe, ja ruoan menekki vaihtelee todella paljon mm. perheen aikuisten työvuorojen mukaan. Ostamme ruokaa, joka jää syystä tai toisesta syömättä. On viikkoja, jolloin toinen aikuinen syö kaikki ateriansa töissä, joten lämmintä ruokaa saattaa mennä vain 1,5 annosta (1 aikuinen ja 1 lapsi). Näitä tilanteita on välillä vaikea ennakoida. Yleisin pulma on, että aterioiden rippeet jäävät pakastamatta ja sitten ne pilaantuvat jääkaapissa. Yritän tehdä ruokaa viikonloppuisin isompia määriä, mutta sitten ruokaa onkin yhtäkkiä liikaa ja se jää säilömättä asianmukaisesti. Yksi onglma on se, että pakastin on välillä niin täynnä, ettei sinne mahdu enää yhtään astiaa lisää. Eli pakastin pitäisi j...

Nuukailu ja laihduttaminen muodostavat keskiluokkaisen itsepetoksen kovan ytimen. Nuukaillessa uskottelen itselleni, että kulutustottumukseni lähentelevät neroutta ja säästän vuositasolla huikeita summia taittelemalla biojätepussit vanhoista sanomalehdistä. Yhtä vakuuttavasti perustelen työpaikan lounaspöydässä kermajälkiruoan valintaa sillä, että kuitenkin olen kiivennyt aiemmin päivällä portaita. Loppukuusta pettymys on suuri, kun tilillä ei ole kaikesta nuukailusta huolimatta yhtään rahaa, mutta vatsan ylimääräinen vararengas voi entistä paksummin. Keskiluokkaista ahdinkoa lievittämään on kehitetty kaksi ammattiryhmää: personal trainerit torjuvat keskiluokkaisen lihomisongelmaa ja varallisuusvalmentajat köyhtymisongelmaa. En itse tällä hetkellä käytä kumpaakaan, vaikka syytä varmasti olisi. Personal trainer jäi lisääntymistä edeltäneeseen aikakauteen, sillä lapsi on ensinnäkin loistava juoksuvalmentaja (joudun painamaan yrjö kurkussa pyöräilevän tenavan perässä joka ilta töide...