Lottovoitto
Löysin sattumalta kirjahyllystä mieheni kanssa laatimani listan asioista, joita haluaisimme tehdä mikäli voittaisimme lotossa. Olemme aina olleet vakuuttuneita siitä, että isompi rahapelivoitto osuu vielä joskus kohdalle, joten laadimme listan joskus ensimmäistä yhteistä asuntoamme ostaessamme.
Katsoimme mieheni kanssa nyt useamman vuoden ja parin asunnon jälkeen listaa uusin silmin, ja kaikki siihen kirjatut haaveet tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Lista tarjosi myös kiinnostavan perspektiivin vuosien takaiseen aikaan, jolloin laitoimme kaiken liikenevän käteisen kiinni yhteiseen asuntoon ja irtaimistoon luottaen siihen, että elämä kantaa.
Unelmoinnin ja suunnitelmien tekemisen tärkeys nousi esiin siinä vaiheessa, kun huomasimme miehen kanssa jo toteuttaneemme tavalla tai toisella monia listalle kirjoittamiamme haaveita. (Olemme myös aika jalat maassa -tyyppejä. Listalle ovat päässeet omakotitalon ja kultaisen noutajan lisäksi mm. uudet talvikengät sekä talviulkoilupuvut molemmille. Monihan ostelee tuollaisia juttuja ihan palkallaankin.) Haaveilimme esimerkiksi farmariautosta, paljusta, mökin perusparannuksista, opintojen jatkamisesta sekä Islannin matkasta. Näihin asioihin olemme vuosien varrella päässeet kiinni ilman lottovoittoakin.
Olennaista onkin huomata se, miten vähän ison summan voittaminen lopulta arkeen vaikuttaisi sekä toisaalta se, että duunarinkin palkalla voi kurinalaisella säästäväisyydellä saavuttaa unelmiaan. Vaikka haaveilemme joka lauantai lottovoitosta, sen osuminen omalle kohdalle ei varsinaisesti mullistaisi elämäämme. Aamuisin heräisimme samalla tavalla kuin nyt kahvinkeittoon ja Pikku Kakkosen katseluun, hakisimme Hesarin postilaatikosta ja sairastaisimme kausiflunssia. Mykistävä uutinen sen sijaan on se, että jokapäiväisellä rahankäytöllä on koko loppuelämämme kannalta ratkaiseva vaikutus siihen, saammeko elämältä kaiken haluammme vai emme.
Tupakointi, velaksi eläminen, kallis maku, liian kallis asumismuoto, kalliit harrastukset, harrastuksen vuoksi ostaminen, sekä piitaamattomuus omasta taloudellisesta tilanteesta voivat olla suurin este sille, että elämässä jää tekemättä jotain oikeasti ratkiriemukasta. Itselleni matkustaminen oli ensimmäisen yhteisen asuntomme ostamisen jälkeen yhtä realistista kuin avaruuslento, koska kaikki liikenevä raha oli mennyt asuntoon sekä siihen liittyviin sivukuluihin. Siitä kuitenkin pikkuhiljaa noustiin. Säästimme hissukseen omaan tahtiin, ja kirppis-, pullonpalautuss- ym. pienet ylimääräiset tulot laitettiin säästöpossuun.
Pullonpalautusrahoista on pakko mainita, että mieheni ehdotti aivan aluksi niiden ohjaamista matkakassaan. Pidin ehdotusta typeränä ja epäreiluna, koska tienasin miestäni vähemmän ja kävin (omasta halustani) enemmän ruokakaupassa. Lopulta myönnyin siihen, että laitamme pullorahat sivuun. Kävi juuri niin kuin mieheni oli ennustanutkin: pullorahat olivat niin naurettavan pieni siivu käyttörahoistamme, että totuimme laittamaan ne sivuun ja keräämään matkakassaa kolikko kerrallaan. Vuosi asuntokauppojen jälkeen matkustimme kahdeksi viikoksi Dominikaaniseen tasavaltaan. (Ei kylläkään pelkillä pullorahoilla. Meillä on sitä paitsi sääntö, että emme poimi pulloja mukaan kaduilta tai roskiksista, koska perässämme saattaa tulla ihminen joka tarvitsee rahan meitä kipeämmin.)
Lotossa huikein saavutukseni on ollut muistaakseni 10 euron voitto, jota kylläkin juhlittiin perhepiirissä isosti mutta joka ei vielä itsessään ole taannut taloudellista riippuvuutta. (Tähän joku talousnero voisi kommentoida, mitä kyseisen kympin sijoittaminen riittävällä riskillä olisi efektiivisellä vuosikorolla tuottanut seuraavan 150 vuoden aikana. Itse en osaa laskea kyllin nopeasti vaivautuakseni paneutumaan asiaan enempää.) Sen sijaan parhaan argumentin palkinto meni rakkaalle arjen filosofilleni eli puolisolleni, joka kuvasi suhdettaan rahapelaamiseen toteamalla "minä voitin lotossa tavatessani Sinut".
Listan tärkeimmät asiat ovat olleet juuri niitä, joita ei rahalla saa. Ja kyllä, niitä on monia.
<3
Katsoimme mieheni kanssa nyt useamman vuoden ja parin asunnon jälkeen listaa uusin silmin, ja kaikki siihen kirjatut haaveet tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Lista tarjosi myös kiinnostavan perspektiivin vuosien takaiseen aikaan, jolloin laitoimme kaiken liikenevän käteisen kiinni yhteiseen asuntoon ja irtaimistoon luottaen siihen, että elämä kantaa.
Unelmoinnin ja suunnitelmien tekemisen tärkeys nousi esiin siinä vaiheessa, kun huomasimme miehen kanssa jo toteuttaneemme tavalla tai toisella monia listalle kirjoittamiamme haaveita. (Olemme myös aika jalat maassa -tyyppejä. Listalle ovat päässeet omakotitalon ja kultaisen noutajan lisäksi mm. uudet talvikengät sekä talviulkoilupuvut molemmille. Monihan ostelee tuollaisia juttuja ihan palkallaankin.) Haaveilimme esimerkiksi farmariautosta, paljusta, mökin perusparannuksista, opintojen jatkamisesta sekä Islannin matkasta. Näihin asioihin olemme vuosien varrella päässeet kiinni ilman lottovoittoakin.
Olennaista onkin huomata se, miten vähän ison summan voittaminen lopulta arkeen vaikuttaisi sekä toisaalta se, että duunarinkin palkalla voi kurinalaisella säästäväisyydellä saavuttaa unelmiaan. Vaikka haaveilemme joka lauantai lottovoitosta, sen osuminen omalle kohdalle ei varsinaisesti mullistaisi elämäämme. Aamuisin heräisimme samalla tavalla kuin nyt kahvinkeittoon ja Pikku Kakkosen katseluun, hakisimme Hesarin postilaatikosta ja sairastaisimme kausiflunssia. Mykistävä uutinen sen sijaan on se, että jokapäiväisellä rahankäytöllä on koko loppuelämämme kannalta ratkaiseva vaikutus siihen, saammeko elämältä kaiken haluammme vai emme.
Tupakointi, velaksi eläminen, kallis maku, liian kallis asumismuoto, kalliit harrastukset, harrastuksen vuoksi ostaminen, sekä piitaamattomuus omasta taloudellisesta tilanteesta voivat olla suurin este sille, että elämässä jää tekemättä jotain oikeasti ratkiriemukasta. Itselleni matkustaminen oli ensimmäisen yhteisen asuntomme ostamisen jälkeen yhtä realistista kuin avaruuslento, koska kaikki liikenevä raha oli mennyt asuntoon sekä siihen liittyviin sivukuluihin. Siitä kuitenkin pikkuhiljaa noustiin. Säästimme hissukseen omaan tahtiin, ja kirppis-, pullonpalautuss- ym. pienet ylimääräiset tulot laitettiin säästöpossuun.
Pullonpalautusrahoista on pakko mainita, että mieheni ehdotti aivan aluksi niiden ohjaamista matkakassaan. Pidin ehdotusta typeränä ja epäreiluna, koska tienasin miestäni vähemmän ja kävin (omasta halustani) enemmän ruokakaupassa. Lopulta myönnyin siihen, että laitamme pullorahat sivuun. Kävi juuri niin kuin mieheni oli ennustanutkin: pullorahat olivat niin naurettavan pieni siivu käyttörahoistamme, että totuimme laittamaan ne sivuun ja keräämään matkakassaa kolikko kerrallaan. Vuosi asuntokauppojen jälkeen matkustimme kahdeksi viikoksi Dominikaaniseen tasavaltaan. (Ei kylläkään pelkillä pullorahoilla. Meillä on sitä paitsi sääntö, että emme poimi pulloja mukaan kaduilta tai roskiksista, koska perässämme saattaa tulla ihminen joka tarvitsee rahan meitä kipeämmin.)
Lotossa huikein saavutukseni on ollut muistaakseni 10 euron voitto, jota kylläkin juhlittiin perhepiirissä isosti mutta joka ei vielä itsessään ole taannut taloudellista riippuvuutta. (Tähän joku talousnero voisi kommentoida, mitä kyseisen kympin sijoittaminen riittävällä riskillä olisi efektiivisellä vuosikorolla tuottanut seuraavan 150 vuoden aikana. Itse en osaa laskea kyllin nopeasti vaivautuakseni paneutumaan asiaan enempää.) Sen sijaan parhaan argumentin palkinto meni rakkaalle arjen filosofilleni eli puolisolleni, joka kuvasi suhdettaan rahapelaamiseen toteamalla "minä voitin lotossa tavatessani Sinut".
Listan tärkeimmät asiat ovat olleet juuri niitä, joita ei rahalla saa. Ja kyllä, niitä on monia.
<3
Kommentit
Lähetä kommentti