Puhu hiljaa pyöräilystä
Työnantaja teetti yhteistyössä HSL:n kanssa mainion kyselyn. Sen tarkoituksena oli selvittää mahdollisia kehitysehdotuksia työmatkojen ja työasiamatkojen taittamiseen, mutta myös tarjota työntekijälle ajantasaista tietoa hänen työmatkatottumuksistaan.
Minähän en ole missään määrin yksityisautoilun vastustaja, mutta inhoan ajamista enkä mielelläni aja autoa kuin pakon edessä. Lisäksi asumme kätevien yhteyksen päässä, joten pääsemme kätevästi eri paikkoihin kävellen, pyörällä tai bussilla.
Huhtikuussa kelien seljettyä aloin pyöräillä työmatkoja. Ostimme lapselle pyörän perään kytkettävän peräkärryn, jolla matkanteko luistaa ja jonka ansiosta pystyn kuljettamaan sekä reppua, ostoksia sekä lasta pyörällä. Ehkä nerokkain keksintö sitten suklaan keksimisen! Tähän karavaaniin saa mittavasti enemmän tavaraa ladattua kuin perinteiseen lastenistuin + tavarakori -viritykseen.
Parasta pyöräilyssä on se, että saan raitista ilmaa heti aamusta ja aloitan työpäivän seitinohuessa endorfiinipöllyssä. Myös ne ei-niin-ihanat maanantait, jolloin kaikki työt tuntuvat kaatuvan niskaan. Otan pienet ja suuret katastrofit vastaan zenimäisellä asenteella, joka alkaa haihtua ilmaan vasta iltapäivän hikisinä tunteina. Töistä on aivan parasta lähteä pyöräilemään päiväkodille, kun matkan aikana työasiat sinkoavat mielestä avaruuteen ja perillä olen seesteinen ja rakentavasti argumentoiva äiti-ihminen.
Kyselyn parasta antia oli se, että kone laski kodin ja työpaikan sijaintien perusteella, paljonko säästän vuositasolla sen ansiosta että en autoile työmatkojani. Summa oli huikeat 840 euroa! Kyllä nuukan mutsin sydäntä lämmittää, että tuollainen summa jää joka vuosi säästöön. Mittaamattoman arvokkaita ovat puolestaan ne kilometrit, jotka tallentuvat pyöräilyn ansiosta pyöreydeksi pakarapankkiin.
Minähän en ole missään määrin yksityisautoilun vastustaja, mutta inhoan ajamista enkä mielelläni aja autoa kuin pakon edessä. Lisäksi asumme kätevien yhteyksen päässä, joten pääsemme kätevästi eri paikkoihin kävellen, pyörällä tai bussilla.
Huhtikuussa kelien seljettyä aloin pyöräillä työmatkoja. Ostimme lapselle pyörän perään kytkettävän peräkärryn, jolla matkanteko luistaa ja jonka ansiosta pystyn kuljettamaan sekä reppua, ostoksia sekä lasta pyörällä. Ehkä nerokkain keksintö sitten suklaan keksimisen! Tähän karavaaniin saa mittavasti enemmän tavaraa ladattua kuin perinteiseen lastenistuin + tavarakori -viritykseen.
Parasta pyöräilyssä on se, että saan raitista ilmaa heti aamusta ja aloitan työpäivän seitinohuessa endorfiinipöllyssä. Myös ne ei-niin-ihanat maanantait, jolloin kaikki työt tuntuvat kaatuvan niskaan. Otan pienet ja suuret katastrofit vastaan zenimäisellä asenteella, joka alkaa haihtua ilmaan vasta iltapäivän hikisinä tunteina. Töistä on aivan parasta lähteä pyöräilemään päiväkodille, kun matkan aikana työasiat sinkoavat mielestä avaruuteen ja perillä olen seesteinen ja rakentavasti argumentoiva äiti-ihminen.
Kyselyn parasta antia oli se, että kone laski kodin ja työpaikan sijaintien perusteella, paljonko säästän vuositasolla sen ansiosta että en autoile työmatkojani. Summa oli huikeat 840 euroa! Kyllä nuukan mutsin sydäntä lämmittää, että tuollainen summa jää joka vuosi säästöön. Mittaamattoman arvokkaita ovat puolestaan ne kilometrit, jotka tallentuvat pyöräilyn ansiosta pyöreydeksi pakarapankkiin.
Kommentit
Lähetä kommentti