Köyhän huvit
Alkuvuosi on lähtenyt suurin piirtein odotusten mukaisesti liikkeelle. Olen pyrkinyt välttämään kaikenlaista ostelua, enkä antautunut juurikaan alennusmyyntien vietäväksi. Lapselle ostin joitakin ulkovaatteita, jotka olivat suht edullisesti tarjolla. Omat aleansat onnistuin välttämään seuraavasti: 1. en mennyt kauppoihin, 2. en ostanut muuta kuin välttämättömiä tuotteita.
Kunta-alan sopimusneuvottelut koskivat myös minua, ja apein mielin seurasin neuvottelujen etenemistä. Luin Ylen sivuilta hyvän haastattelun, jossa tutkija totesi kunta-alan palkoista jotakin sen suuntaista, että tiettyjen sote-alojen palkkoja ei tulla nostamaan varmaankaan koskaan. Tämä taas johtuu siitä, että näiden alojen palkkojen nostamista ei vain pidetä tärkeänä. Rahasta se ei ole edes kiinni, kunta-alalla vain toisille aloille maksetaan paremmin kuin toisille. Ammatinvalintakysymys. Ja kutsumus. Ja mitä näitä selityksiä nyt on.
Keskusteluryhmissä aika-aloin keskustellaan siitä, miten matalapalkkainen nainen voisi hankkia lisätuloja. Vaihtoehtoja tuntuvat olevan lähinnä prostituutio, huumekauppa tai tupperwaren kaltaiset verkostomarkkinointisysteemit. Korkoa korolle -efektiä hyödyntäen voi toki koettaa kartuttaa omaisuuttaan, mikä vaatii taas sitä, että palkasta jää sivuun jotain sijoitettavaa. Kaikki palautuu jälleen tulojen ja kulutuksen väliseen tasapainoon. Kulutus ei saisi missään olosuhteissa ylittää tuloja.
Palkankorotuksista tuli mieleen tänään pyykkiä ripustellessani, että kulutusta keventäessäni ja menoista tinkiessäni olen alkanut miettiä yhä syvemmin sitä, miksi käyn töissä ja millaista työtä haluaisin nyt tai jatkossa tehdä. Olen työpaikkashoppailija, ja viihdyn nettikauppojen sijaan mol.fi:ssä. Työskentelen alalla, jolla väki kiertää paljon paikasta toiseen ja vapaita työpaikkoja on paljon tarjolla. Kun palkkaa työstä saa niin paljon että se juuri motivoi, tulevat mietittäviksi muut työnteon motiivit.
Kun työstä ei makseta maltaita, sitä ei viitsi tehdä aamusta iltaan vaan ainoastaan pakollisen työajan verran. Työstä ei muodostu varsinaista intohimoa, vaan ajatukset pyörivät vapaa-ajalla muissa asioissa. En tee kotona töitä, joten olen työpäivän jälkeen perheeni saatavilla eri tavalla kuin jos sähköposti- tai puheluralli jatkuisi vielä vapaa-ajalla. Sama koskee lomia: työsähköpostit ja puhelut eivät koskaan seuraa lomille.
Tilanteeni on mielestäni erittäin ideaali. Olisin murheellinen, mikäli käyttäisin lapseni lapsuuden vastaillen työsähköposteihin. Nykytilanteessa pystyn elämään arvojeni mukaista elämää: olen läsnä perheelleni, mutta pystyn myös tekemään yhteiskunnallisesti merkityksellistä työtä. Nuukailu olisi syytä sovittaa tähän samaan ajatusmaailmaan. Säästän elääkseni, en elä säästääkseni.
Ja sitten niihin köyhän huveihin:
1. Kirjasto. Maailman paras viihdekeskus. Kaikkea löytyy, ja ihan ilmaiseksi.
2. Radio. Köyhän netflix. Julkisen palvelun kanavalta tulee vaikka mitä pureskeltavaa. Sivistävää ja viihdyttävää. Mieti nyt vaikka jotain Luontoiltaa. Ei voisi sivistävämpää ja meditatiivisempaa ohjelmaa keksiä. Ihminen rentoutuu korviaan myöten pysähtyessään kuuntelemaan eläkeläisen värikästä kuvausta lintulautansa vierailijoista. Asiantuntijat kommentoivat. Maailmassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
3. Leipominen. Säästää aivan älyttömästi ja perhe tykkää. Meditaatiota ja sielunhoitoa. Erityisen toimiva yhdistettynä radioon.
4. Siivous. Sen sijaan että ostaisi tavaroita, niitä voi järjestää ja turhat heittää kierrätykseen. Siivotessa yleensä tajuaa, ettei tarvitse yhtään tavaraa lisää vaan pikemminkin haluaa edellisistäkin eroon.
5. Olympialaiset. Suomalaisten menestys yhdistää yli yhteiskuntaluokkien. Eikä maksa mitään, yleltä tulee loistavat koosteet päivän tapahtumista.
Takaisin yläkertaan.
Kunta-alan sopimusneuvottelut koskivat myös minua, ja apein mielin seurasin neuvottelujen etenemistä. Luin Ylen sivuilta hyvän haastattelun, jossa tutkija totesi kunta-alan palkoista jotakin sen suuntaista, että tiettyjen sote-alojen palkkoja ei tulla nostamaan varmaankaan koskaan. Tämä taas johtuu siitä, että näiden alojen palkkojen nostamista ei vain pidetä tärkeänä. Rahasta se ei ole edes kiinni, kunta-alalla vain toisille aloille maksetaan paremmin kuin toisille. Ammatinvalintakysymys. Ja kutsumus. Ja mitä näitä selityksiä nyt on.
Keskusteluryhmissä aika-aloin keskustellaan siitä, miten matalapalkkainen nainen voisi hankkia lisätuloja. Vaihtoehtoja tuntuvat olevan lähinnä prostituutio, huumekauppa tai tupperwaren kaltaiset verkostomarkkinointisysteemit. Korkoa korolle -efektiä hyödyntäen voi toki koettaa kartuttaa omaisuuttaan, mikä vaatii taas sitä, että palkasta jää sivuun jotain sijoitettavaa. Kaikki palautuu jälleen tulojen ja kulutuksen väliseen tasapainoon. Kulutus ei saisi missään olosuhteissa ylittää tuloja.
Palkankorotuksista tuli mieleen tänään pyykkiä ripustellessani, että kulutusta keventäessäni ja menoista tinkiessäni olen alkanut miettiä yhä syvemmin sitä, miksi käyn töissä ja millaista työtä haluaisin nyt tai jatkossa tehdä. Olen työpaikkashoppailija, ja viihdyn nettikauppojen sijaan mol.fi:ssä. Työskentelen alalla, jolla väki kiertää paljon paikasta toiseen ja vapaita työpaikkoja on paljon tarjolla. Kun palkkaa työstä saa niin paljon että se juuri motivoi, tulevat mietittäviksi muut työnteon motiivit.
Kun työstä ei makseta maltaita, sitä ei viitsi tehdä aamusta iltaan vaan ainoastaan pakollisen työajan verran. Työstä ei muodostu varsinaista intohimoa, vaan ajatukset pyörivät vapaa-ajalla muissa asioissa. En tee kotona töitä, joten olen työpäivän jälkeen perheeni saatavilla eri tavalla kuin jos sähköposti- tai puheluralli jatkuisi vielä vapaa-ajalla. Sama koskee lomia: työsähköpostit ja puhelut eivät koskaan seuraa lomille.
Tilanteeni on mielestäni erittäin ideaali. Olisin murheellinen, mikäli käyttäisin lapseni lapsuuden vastaillen työsähköposteihin. Nykytilanteessa pystyn elämään arvojeni mukaista elämää: olen läsnä perheelleni, mutta pystyn myös tekemään yhteiskunnallisesti merkityksellistä työtä. Nuukailu olisi syytä sovittaa tähän samaan ajatusmaailmaan. Säästän elääkseni, en elä säästääkseni.
Ja sitten niihin köyhän huveihin:
1. Kirjasto. Maailman paras viihdekeskus. Kaikkea löytyy, ja ihan ilmaiseksi.
2. Radio. Köyhän netflix. Julkisen palvelun kanavalta tulee vaikka mitä pureskeltavaa. Sivistävää ja viihdyttävää. Mieti nyt vaikka jotain Luontoiltaa. Ei voisi sivistävämpää ja meditatiivisempaa ohjelmaa keksiä. Ihminen rentoutuu korviaan myöten pysähtyessään kuuntelemaan eläkeläisen värikästä kuvausta lintulautansa vierailijoista. Asiantuntijat kommentoivat. Maailmassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
3. Leipominen. Säästää aivan älyttömästi ja perhe tykkää. Meditaatiota ja sielunhoitoa. Erityisen toimiva yhdistettynä radioon.
4. Siivous. Sen sijaan että ostaisi tavaroita, niitä voi järjestää ja turhat heittää kierrätykseen. Siivotessa yleensä tajuaa, ettei tarvitse yhtään tavaraa lisää vaan pikemminkin haluaa edellisistäkin eroon.
5. Olympialaiset. Suomalaisten menestys yhdistää yli yhteiskuntaluokkien. Eikä maksa mitään, yleltä tulee loistavat koosteet päivän tapahtumista.
Takaisin yläkertaan.
Kommentit
Lähetä kommentti