Halvalla saamisesta
Nuukailun aloittaminen on yhtä vaikeaa kuin laihduttamiseen ryhtyminen. Ensin tulee tekemisen vimma, ja päättää laittaa toimeksi oikein urakalla. Juuri kun on päättänyt olla ostamatta kerta kaikkiaan mitään, tapahtuu jotakin yllättävää. Tulee pakottava tarve hankkia esimerkiksi uusi kodinkone hajonneen tilalle, tai käydä lääkärissä ja ostaa lääkkeitä. Tai sitten tulee joulu, ja kaikkeen pieneen hupeneekin yllättävän paljon rahaa. Hyvät aikeet valuvat hiekkaan, ja rahat tuntuvat haihtuvan taivaan tuuliin. Mitä silloin pitäisi tehdä? Kaikki on pilalla!
Nuukailuun pätevät samat lainalaisuudet kuin muihinkin elämäntapamuutoksiin. Vaikka menisi mönkään oikein urakalla, ei kannata antaa periksi. Jo se, että on kiinnittänyt huomiota rahankäyttöön ja päättänyt aloittaa säästämisen, auttaa hillitsemään esimerkiksi ylenpalttista velkaantumista. Myös laihduttamisessa pitäisi osata nähdä sekin hyvä, mikä koituu painonnousun pysähtymisestä. Painon tai tilin saldon junnaaminen paikallaan on hyvä asia, jos sitä vertaa tilanteeseen jossa velkaa ja kiloja kertyy koko ajan lisää.
Laihduttaminen, nuukailu ja muut suuret tapatottumusten remontit kaatuvat helposti siihen, että pyrkii muuttamaan kaiken kerralla ja energiaa tuhlaantuu päämäärättömään ryntäilyyn. Nuukailuun ryhtyessään voisi kuvitella tavoitteekseen sen, että ryhtyy metsästämään urakalla tarjouksia ja pyrkii ostamaan kaiken mahdollisimman halvalla. Tässä tullaan massiivisen sudenkuopan äärelle. Nuukailun pahin vihollinen on halvalla saaminen.
Kyllä. Nuukailua ei ole se, että ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla.
Nuukailua on se, että ostaa mahdollisimman vähän. Mitään.
Miksi näin?
Olen testannut asiaa omakohtaisesti. Toisin kuin moni muu lapsiperhe, emme keskitä päivittäisostoksiamme saksalaiseen halpakauppaan. Sen sijaan pääroolissa on ruoan tilaaminen suuresta ketjumarketista kotiinkuljetuksella. Tämä voi tuntua pöyristyttävältä pröystäilyltä, mutta asialle on selityksensä. Annan muutaman esimerkin.
1. Kauppa ei välttämättä ole halpa, vaikka se mainostaisi olevansa halpa.
2. Vaikka kauppa olisi joidenkin tuotteiden osalta halpa, osa tuotteista voi olla samanhintaisia tai kalliimpia kuin kilpailijalla.
3. Jos kaikki tavara on sietämättömän halpaa, tuotteita tulee hamstrattua liikaa kaappiin ja ne päätyvät hävikiksi bioroskikseen. (Ellei sitten ole näppärä ja pakasta kaikkea heti tai upota syntyvää hävikkiä vaikka rieskaan).
Voidakseen vertailla kotitaloutensa ostoskorin sisältöä, tulee olla hyvin perillä säännöllisesti hankittavien tuotteiden kilohinnoista. Perheessäni ostetaan jonkin verran gluteenittomia tuotteita sekä kauramaitoa. Näiden saatavuus ja hinta määrittelevät paljolti sopivat ostospaikat. Lisäksi keskeinen verrokkituote on juuston kilohinta. Eri kaupoissa myydään erikokoisia juustopaketteja, joten kilohintojen syynääminen hyllynreunasta on tarpeen tuotteen todellisen hinnan selvittämiseksi. Kevytjuustoja ostavalle saksalainen kauppa ei välttämättä tarjoa suuria hintaelämyksiä. Tuotteet ovat lähes samanhintaisia kuin kilpailijoilla.
Tämän lisäksi omakohtainen kokemukseni on se, että saksalaisesta kaupasta tarttuu aina mukaan ties mitä roinaa, mitä en todellakaan ollut menossa sinne ostamaan, mutta joka on pakko saada koska se on niin halpaa. Olen ostanut saksalaisesta kaupasta liian pieniä ulkoiluhousuja itselleni (koska sain halvalla), lukuisia erilaisia kynäsettejä, metrikaupalla teippiä, haisevia silikonivuokia, lastenkirjoja joita lapsi luki kerran, ihoa raapivia rintaliivejä, ties mitä urheilu- ja autoiluroinaa (autossamme on jatkuvassa käyttövalmiudessa kaikki mahdollinen, minkä voi kytkeä tupakansytyttimeen hurisemaan) ja niin edelleen. Lisäksi olen tehnyt löytöjä, joiden välttämättömyyttä arjen sujumisen kannalta voidaan pohtia vakavasti, joskaan hankintaa täysin tyrmäämättä (Metsoloiden joulu -dvd).
Sen sijaan kotiinkuljetuksella tilatessani teen ostopäätökset kotisohvalta käsin, rauhassa, ilman puntissa roikkuvaa taaperoa ja nenässä leijailevaa pullantuoksua. Näen ostosten loppusumman koko ajan ostoskorissa, joten tilanteen hallinta ei vaadi ydinfyysikon päässälaskutaitoa. Pystyn suunnittelemaan ostokseni tarvittaessa ateriakokonaisuuksittain, ja siten minimoimaan hävikin määrän. Miinuspuolena puolestaan on se, että usein jogurtin, rahkan ym. menekkiä on kuukausitasolla mahdoton ennustaa. Joskus rahkaa menee kilokaupalla, joskus ne jäävät kaappiin. Onneksi rahkaa voi syödä aika pitkäänkin viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Kasvisten osalta taas haaste on niiden rajallinen säilyvyys. Kasviksia (juureksia lukuunottamatta) ei kannatakaan tilata liikaa kerralla, koska olen joutunut hyvästelemään useamman kurkun ja tomaatin ennenaikaisen vanhenemisen vuoksi.
Vanha totuus pätee soveltuvin osin edelleen: köyhän ei kannata ostaa halpaa. Ainakin tulee valpastua aina, kun tuotteessa lukee "tämä on halpa" ja kysyä itseltään, onko se todella sitä. Mikäli samassa lapussa lukee, että tarjous on voimassa vain rajoitetun ajan, kannattaa jo nipistää itseään ja ottaa aikalisä.
Nuukailuun pätevät samat lainalaisuudet kuin muihinkin elämäntapamuutoksiin. Vaikka menisi mönkään oikein urakalla, ei kannata antaa periksi. Jo se, että on kiinnittänyt huomiota rahankäyttöön ja päättänyt aloittaa säästämisen, auttaa hillitsemään esimerkiksi ylenpalttista velkaantumista. Myös laihduttamisessa pitäisi osata nähdä sekin hyvä, mikä koituu painonnousun pysähtymisestä. Painon tai tilin saldon junnaaminen paikallaan on hyvä asia, jos sitä vertaa tilanteeseen jossa velkaa ja kiloja kertyy koko ajan lisää.
Laihduttaminen, nuukailu ja muut suuret tapatottumusten remontit kaatuvat helposti siihen, että pyrkii muuttamaan kaiken kerralla ja energiaa tuhlaantuu päämäärättömään ryntäilyyn. Nuukailuun ryhtyessään voisi kuvitella tavoitteekseen sen, että ryhtyy metsästämään urakalla tarjouksia ja pyrkii ostamaan kaiken mahdollisimman halvalla. Tässä tullaan massiivisen sudenkuopan äärelle. Nuukailun pahin vihollinen on halvalla saaminen.
Kyllä. Nuukailua ei ole se, että ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla.
Nuukailua on se, että ostaa mahdollisimman vähän. Mitään.
Miksi näin?
Olen testannut asiaa omakohtaisesti. Toisin kuin moni muu lapsiperhe, emme keskitä päivittäisostoksiamme saksalaiseen halpakauppaan. Sen sijaan pääroolissa on ruoan tilaaminen suuresta ketjumarketista kotiinkuljetuksella. Tämä voi tuntua pöyristyttävältä pröystäilyltä, mutta asialle on selityksensä. Annan muutaman esimerkin.
1. Kauppa ei välttämättä ole halpa, vaikka se mainostaisi olevansa halpa.
2. Vaikka kauppa olisi joidenkin tuotteiden osalta halpa, osa tuotteista voi olla samanhintaisia tai kalliimpia kuin kilpailijalla.
3. Jos kaikki tavara on sietämättömän halpaa, tuotteita tulee hamstrattua liikaa kaappiin ja ne päätyvät hävikiksi bioroskikseen. (Ellei sitten ole näppärä ja pakasta kaikkea heti tai upota syntyvää hävikkiä vaikka rieskaan).
Voidakseen vertailla kotitaloutensa ostoskorin sisältöä, tulee olla hyvin perillä säännöllisesti hankittavien tuotteiden kilohinnoista. Perheessäni ostetaan jonkin verran gluteenittomia tuotteita sekä kauramaitoa. Näiden saatavuus ja hinta määrittelevät paljolti sopivat ostospaikat. Lisäksi keskeinen verrokkituote on juuston kilohinta. Eri kaupoissa myydään erikokoisia juustopaketteja, joten kilohintojen syynääminen hyllynreunasta on tarpeen tuotteen todellisen hinnan selvittämiseksi. Kevytjuustoja ostavalle saksalainen kauppa ei välttämättä tarjoa suuria hintaelämyksiä. Tuotteet ovat lähes samanhintaisia kuin kilpailijoilla.
Tämän lisäksi omakohtainen kokemukseni on se, että saksalaisesta kaupasta tarttuu aina mukaan ties mitä roinaa, mitä en todellakaan ollut menossa sinne ostamaan, mutta joka on pakko saada koska se on niin halpaa. Olen ostanut saksalaisesta kaupasta liian pieniä ulkoiluhousuja itselleni (koska sain halvalla), lukuisia erilaisia kynäsettejä, metrikaupalla teippiä, haisevia silikonivuokia, lastenkirjoja joita lapsi luki kerran, ihoa raapivia rintaliivejä, ties mitä urheilu- ja autoiluroinaa (autossamme on jatkuvassa käyttövalmiudessa kaikki mahdollinen, minkä voi kytkeä tupakansytyttimeen hurisemaan) ja niin edelleen. Lisäksi olen tehnyt löytöjä, joiden välttämättömyyttä arjen sujumisen kannalta voidaan pohtia vakavasti, joskaan hankintaa täysin tyrmäämättä (Metsoloiden joulu -dvd).
Sen sijaan kotiinkuljetuksella tilatessani teen ostopäätökset kotisohvalta käsin, rauhassa, ilman puntissa roikkuvaa taaperoa ja nenässä leijailevaa pullantuoksua. Näen ostosten loppusumman koko ajan ostoskorissa, joten tilanteen hallinta ei vaadi ydinfyysikon päässälaskutaitoa. Pystyn suunnittelemaan ostokseni tarvittaessa ateriakokonaisuuksittain, ja siten minimoimaan hävikin määrän. Miinuspuolena puolestaan on se, että usein jogurtin, rahkan ym. menekkiä on kuukausitasolla mahdoton ennustaa. Joskus rahkaa menee kilokaupalla, joskus ne jäävät kaappiin. Onneksi rahkaa voi syödä aika pitkäänkin viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Kasvisten osalta taas haaste on niiden rajallinen säilyvyys. Kasviksia (juureksia lukuunottamatta) ei kannatakaan tilata liikaa kerralla, koska olen joutunut hyvästelemään useamman kurkun ja tomaatin ennenaikaisen vanhenemisen vuoksi.
Vanha totuus pätee soveltuvin osin edelleen: köyhän ei kannata ostaa halpaa. Ainakin tulee valpastua aina, kun tuotteessa lukee "tämä on halpa" ja kysyä itseltään, onko se todella sitä. Mikäli samassa lapussa lukee, että tarjous on voimassa vain rajoitetun ajan, kannattaa jo nipistää itseään ja ottaa aikalisä.
Kommentit
Lähetä kommentti